Jos Harry joskus sanoi itseään asiantuntijaksi, mitä en kylläkään koskaan kuullut hänen sanovan, hän olisi varmaan kuvaillut itseään naisten ja ranskalaisten viinien ekspertiksi. Sen perusteella, miten hyvin tunsin hänet, olisi hän varmaan aloittanut kerskailunsa seuraavanlaisesti:
“Minähän en mistään mitään tiedä, mutta jos joitakin asioita pitäisi valita erityisosaamisekseni, niin ne olisivat varmaan ranskalaiset viinit ja synti. Kumpaakin olen kokeillut. Tynnyrikaupalla. Tunnen ne laidasta laitaan, eikä viini usein ole kaukana synnistä: toinen seuraa usein ensimmäistä. Ja myös päinvastoin olisi suunnaton synti, ellen tuntisi viinejäni, sillä olenhan maistellut niitä satoja kertoja – täytyyhän minulla olla kokemukseni johdosta jotain muistikuviakin niistä.”
Kyllä, hän varmasti vetäisi irstailevan elämäntapansa mukaan keskusteluun tavalla tai toisella. Sellaisia miehet tuntuvat ympärilläni olevan. Mitä todennäköisimmin Harry haluaisi jatkaa toista erikoisaluettaan kuvaillen:
“Niin, ja naiset. Viitsinkö edes aloittaa. Niistä riittäisi juttua koko yöksi. Mutta naiset ovat myös katkera tarina. Heitä voisi verrata olueen: kummatkin niin usein kädenlämpöisiä ja kummastakin jää kitkerä jälkimaku, elleivät sitten ole irlantilaisia. Kuumaa olutta tuskin löytäisi mistään Kuuban pohjoispuolelta, mutta eipä kuumaa naistakaan luultavasti. Täällä ne kaikki ovat jotenkin…
No, kylmässä naisessa ja oluessahan on viehätyksensä, mutta liian monen sellaisen jälkeen tekee vain mieli luovuttaa toivoton takaa-ajo ja tulee pakottava tarve vain päästä kotiin omaan sänkyyn. Näin on näreet.”
Harry oli jo neljänkymmenen huonommalla puolella. Niin hän itse totesi. Mikä minä olin häntä korjaamaan, sillä hän näytti itse asiassa kuin olisi ollut kuudenkymmenen ylittänyt puliukko. Hänen vähäiset harmaat haivenensa uhmasivat painovoimaa harvinaisen tyylittömästi, eikä hänen kenties vain kerran ikinä silitetty puseronsa vetänyt rypyissä mitenkään vertoja hänen naamalleen. Mutta kaikki tämä on loppujen lopuksi vain pientä detaljointia, mitättömiä huomioita miehestä nimeltä Harry, sillä hänen lapselliset seikkailunsa tai rapistunut ulkonäkönsä eivät kuvaa hänen todellista sieluaan ja sankaruuttaan. Jos jättäisin tarinani tähän, jäisin Harrylle velkaa koko elämäni. Siksi koetan nyt mahdollisimman hienostelematta ja totuudenmukaisesti kertoa hänen tarinansa, sillä tiedän, että suuren miehen tarinaa eivät pienet tahrat sotke. Tämän tarinan myötä toivon tekeväni edes vähän kunniaa ihmiselle, jolle olen ikuisesti kiitollinen.
Tutustuin Harryyn vuosia sitten serkkutyttöni rippijuhlissa. Olin silloin itsekin vasta 18. Muistan, miten kauniiksi olin laittanut hiukseni ja miten korean mekon äitini oli ostanut minulle syntymäpäivälahjaksi. Pidin sitä joka juhlissa ylpeydellä, ja sain aina kehuja.
Rippijuhlat olivat puisessa salissa erään maalaiskunnan pappilassa. Tupa oli niin sanotusti täynnä, mutta se ei estänyt minua näkemästä heti uusia kasvoja. Harry oli vielä nuorehko ja komeahko. Tai ainakin pidempi. Hänen ryhtinsä ja eleensä antoivat ymmärtää, ettei hän ollut eilisen mies, ja hänen puoleensavetävä hymynsä sai minut seilaamaan huoneen poikki samppanjalasi kädessäni ihmisiä väistellen hänen luokseen. Sen sijaan, että olisin itse esittäytynyt, käytin hyväkseni sitä, että porukka, jonka keskelle olin tuppautunut, oli minulle ennestään tuttu, ja kysyin suoraan: “Kukas sinä olet? Emme ole tavanneet.”
Ällöttävän lipevästi mutta nuoren tytön turhamaiseen puoleen vetoavasti Harry hymyili minulle ja sanoi, että olin oikeassa. Että hän kyllä muistaisi.
“Olen Harry Wisconsin. Lindan vaimo. Tapasimme viime vuonna Lontoossa, kun hän oli opintomatkalla.”
“Vai niin! Kiintoisaa. Puhuttepa hyvin suomea näin uudeksi tuttavuudeksi”, ihmettelin.
Harry hymyili taas vinosti, toisen suupielensä avulla: “Opettelin tuon puheen tänään aamulla. Ymmärrän vähän suomea, mutta en oikeasti osaa puhua suomea.”
“Voih. Sittenhän meillä on tässä kielimuuri. Minä olen opiskellut vain ranskaa ja saksaa koko ikäni”, sanoin naurahtaen, “enkä tiedä haluanko edes oppia englantia. Eräänlaista nuoruuden kapinaa, ymmärräthän?”
***
Harry, juhlat, naiset, sankari, viini